Reipasta juoksua helmikuun Aktia Cupissa

Lauantaina oli tämän vuoden toisen kisan vuoro ja matkana oli samainen kymppi, jonka juoksin tammikuussa. Juoksulle en asettunut mitään sen ihmeempiä tavoitteita, tähtäimessäni oli juosta juoksu, niin kovaa kuin vain päivän kunto antaisi myöten ja maalissa toivon mukaan ajaksi tulisi jotain 42-43 minuuttia. Kovat juoksutreenit ovat yhä olleet aika vähissä, niiden sijasta on tullut tehtyä tosin hiihtoja kovilla sykkeillä, mutta se ei nyt taida olla ihan sama asia kuin kovempien juoksujen juoksu. Viikko sitten tein tosin vähän kovemman juoksutreenin, kun juoksin muutaman parin kilometrin vedon puolimaratonvauhtisina.

Paloheinän laduilla

Ennen tammikuun Aktia Cup -juoksua pidin jopa kolme lepopäivää putkeen ja vähän samaa strategiaa noudattelin nytkin eli kisaa ennen paljon lepoa. Perjantain pidin täysin lepopäivänä ja torstaina kävin juoksemassa kevyen kolmen vartin pituisen lenkin ja keskisykekin pysyi tällä lenkillä alle 130:n. Keskiviikkona kävin hiihtämässä elämäni pisimmän hiihtolenkin Paloheinässä, siellä on sen verran hyvin latuja auki ja ihanan väljää, niin pitihän tuo tilanne hyödyntää :) Matkaksi kertyi reilussa 1,5 tunnissa 22 km, joka on siis vielä aika mitätön matka. Tähtäimessäni olisi yrittää hiihtää tänä talvena edes yksi lenkki, joka olisi yli 30 kilometriä pitkä.

Hiihtäjä

Lauantaina pyöräilin jälleen 17,5 kilometrin matkan maastopyörällä kotoa Hakunilaan kisapaikalle. Pyöräilin aika rauhallista tahtia ja koitin vähän hioa pyöränhallintataitojani jäisillä röpeliköillä ajaessa :) Kisapaikalla alkuverraksi pyöräilyn jälkeen juoksin 3 kilometriä kisareittiä ja juoksu tuntui ihan ookoolta, ei kuitenkaan megakevyeltä ja vähän aamiainenkin tuntui vatsassa painavan vaikka sen syömisestä olikin jo kerennyt kulua aikaa. Ennen starttia päätin vielä käydä heittämässä sormikkaat pois, kun viimeksikin olin kisan aikana ne ottanut pois heti ensimmäisten kilometrien jälkeen ja ajattelin, että ne olisivat nytkin turhat. Kengiksi olin jälleen valinnut Sarvan nastalenkkarit, vaikka tällä kertaa olisi hyvin voinut juosta kesälenkkareillakin. Jalkaan tavalliset juoksutrikoot ja yläkropalle pitkähihainen juoksupaita ja ohut juoksutakki.

Sukset

Startissa oli jälleen vähän ruuhkan tynkää, mutta aika nopeasti sitä sai taas oman paikan juosta. Olin viritellyt musat korville ennen juoksun alkua, mutta jostain syystä musiikki katkesi jo toisen kilometrin jälkeen. Spotify ja Lumia ovat viime aikoina alkaneet temppuilemaan vastaavalla tavalla myös normaaleillakin lenkeillä. Pohdin hetken, että pitäisikö ottaa kännykkä juostessa esiin ja viritellä musa soimaan uudestaan, mutta ajattelin tähän tuhrautuvan liikaa ylimääräistä aikaa ja päädyin juoksemaan sitten ilman musaa loput reilut 8 kilometriä.

Hiihdon statistiikat

Kilometrit etenivät nopeaan tahtiin ja nyt ilman musiikkia kuulin oman hengästymisen paljon selkeämmin. Juoksu tuntui kulkevan ihan hyvin, ei kuitenkaan niin kovaa kuin kuukausi sitten, mutta aika kivaa vauhtia kumminkin. Puolivälin tienoilla alkoi pienoinen kamppailu yhden miehen kanssa. Hän meni varmaan viisi kertaa ohitseni ja useimmiten tuli suoraan eteeni siten, että jouduin hidastamaan omaa vauhtiani. Jos kerran mennään ohi, niin mennään sitten kunnolla ohi eikä mennä estämään muiden juoksua.. Välillä samainen mies tuli kyynärpäiden avustuksella ohitseni. Ymmärtäisin kyynärpäät, jos kyseessä olisi joku ruuhkainen juoksu, mutta siinä vaiheessa kun juoksukisa on enemmän jonossa juoksua, niin ei noita kyynärpäitä kyllä tarvita. Ja kyseinen mies ei myöskään kisannut mistään kärkisijasta, niin siinäkin mielessä vähän naurettavaa käytöstä. Useimpien ohituksien jälkeen tein saman tien korjausliikkeen ja ohitin tuon miehen, jotta pystyisin juoksemaan omaa rennon kovaa vauhtiani ja mies jäi taakseni roikkumaan sitkeästi. Räkimisestä ja puuskuttamisesta kuulin, että hän oli yhä perässäni. Ja myös kantapäille astumisesta huomasin miehen läsnäolon.

Aktia Cupissa juoksemassa numerolla 2176 (kuva Kimmo Rönnberg)

Tuo mies rupesi ärsyttämään niin paljon, että päätin että hänet on kyllä voitettava. 1,5 kilometriä ennen maalia taisin saada miehen viimein karistettua kannoiltani. Maalissa kello pysähtyi aikaan 42.35, joka on 26 sekuntia hitaampi kuin tammikuussa, mutta kuitenkin toiseksi nopein aika, jonka olen kympillä koskaan juossut! Eli varsin hyvin siis kulki ja voitin myös sen miehen puolella minuutilla :) Keskinopeus juoksussa oli 4.16 min/km, sijoituksessa ei puolestaan ole hurraamista eli ei nyt ihan kärkikahinoissa oltu :D Juoksun päälle oli vielä tiedossa pyöräily kotiin, joka teki hyvää maitohappoisille jaloille. Illalla oli vielä Heltrin uintitreenit, joten varsin kelpo urheilupäivä tuli lauantaista!