Kisakauden avaus Aktia Cupissa ja uusi enkka!

Tämän vuoden kisakausi tuli avattua viime lauantaina Aktia Cupissa, jossa juoksin 10 kilometrin kisan. Kisaa varten minulla ei ollut erityisemmin aikatavoitteita, lähinnä ajattelin mennä juoksemaan kovan juoksun ja saada edes vähän paremman ajan kuin 1,5 viikkoa aiemmin juostussa Hakunilan uudenvuodenjuoksussa. Edellisen viikon treenit painoivat vähän jaloissa ja kropassa ja päädyin pitämään peräti kolme lepopäivää putkeen ennen tuota lauantain kisaa. Olo oli vähän vetämätön ja ehkä myös vähän rankoilla työpäivillä oli tähän osuutensa, joten päätin ihan suosiolla levätä. Ei se kunto nyt kuitenkaan ihan parista päivästä ole kiinni.

Maastopyörällä kisapaikalle

Lauantaina hyödynsin hyötyliikuntamahdollisuuden ja menin fillarilla Hakunilaan. En ole ennen tätä vuotta fillaroinut koskaan talvella ja vähän on ollut totuttelemista lumessa ja jäässä polkemisessa. Vaihdoin maastopyörään nastarenkaat, mutta vähän huonosti uskallan niihin luottaa. Välillä jäisillä kohdilla huomaa, että renkaat eivät ihan täysin pidä ja en ole vielä ihan täysin sinut tämän kanssa. Ajoin siis aika hiljaa kotoa Hakunilaan ja tarkoitus oli myös vähän säästellä jalkoja juoksua varten. Löysin perille lähtöpaikalle eksymättä tai kertaakaan kännykän karttaa katsomatta. Olin hyvissä ajoin paikalla ja siellä kisakeskuksena käytetyssä Sotungin koululla oli jo varsinainen kuhina.

Sarvan nastalenkkarit jalassa ja vasemmassa jalassa ajanottosiru

Vaatteiden vaihdon ja numeron haun jälkeen lähdin vetämään vähän alkuverraa. Pakkasta oli pari astetta ja päädyin juoksemaan tavallisissa juoksutrikoissa, ohuessa pitkähihaisessa juoksupaidassa ja juoksutakissa, jossa oli vain ohut tuulenpitävä kerros. Alkuun tämä vaatetus tuntui aika vilpoisalta. Jalkaan päädyin laittamaan nastalenkkarit ihan suosiolla. Etenkin pyöräillessä kotoa kisapaikalle oli erityisen tyytyväinen tähän valintaan, sillä sen verran jäistä vaikutti olevan. Alkuverrassa jalat tuntuivat vähän jähmeiltä, ehkä johtuen kolmesta peräkkäisestä lepopäivästä. Jalat kuitenkin vertyivät nopsaan ja juoksu tuntui aika hyvältä, ensimmäinen verrakilometri meni aikaan 4.45 min, josta oli aika yllättänyt. Näin nopeita verrakilsoja en ole varmaan koskaan juossut! Toki loivalla alamäellä oli vaikutusta tuohon aikaan, mutta seuraavat pari verrakilometriä menivät helposti alle viiden minuutin. Tässä vaiheessa tuli vähän sellainen fiilis, että tänään voisi juoksu kulkea ehkä jopa lähelle omaa ennätystäni, joka oli elokuun lopulla juostu 43.14.

Ennen puolta väliä juoksemassa ja lämmin oli kerennyt tulla, kun hanskat olin tässä vaiheessa jemmannut taskuihin (Kuva Kimmo Rönnberg)

Paljon porukkaa oli saapunut paikalle ja kisan startatessa kävi selväksi, että joukossa oli paljon kovakuntoisia. Iso massa juoksijoita meni edelle, koitin ottaa itse rauhallisen alun ja vähän hillitä suurimpia menohaluja. Tästä huolimatta ensimmäiseksi kilometriajaksi tuli kellotettua 4.06 ja seuraavakin kilometri meni samaan aikaan. Omalla kohdallani nämä vauhdit ovat lähempänä vitosen kisavauhteja kuin kympin. Tässä vaiheessa porukkaa riitti vielä hyvin ja sai vähän katsella, että missä juoksee. Reitti kulki jäisellä autotiellä ja suurin osa juoksijoista näytti pyrkivän juoksemaan autonrenkaiden urissa, joissa oli enimmäkseen sulaa. Jonkin verran pystyin menemään joidenkin juoksijoiden ohi ja joitakin yksittäisiä miesjuoksijoita meni ohi. Kolmas kilometri oli jo vähän hitaampi 4.14, mutta tämä oli edelleen kova kilometrivauhti kympin kisassa. Juoksu tuntui yhä hyvältä ja hengitys tuntui olevan hallinnassa, yleensä  kovemmissa vauhdeissa alan helposti hengittämään pinnallisesti, joten nyt koitin kovasti keskittyä siihen, että hengittäisin kunnolla happea enkä vain haukkoisi sitä. Neljäs kilometri meni samaan aikaan kuin kolmaskin. Viides kilometri oli jo selkeästi hitaampi, 4.20, mutta tähän osuuteen mahtui vähän ylämäkeä.

Maalisuoraa

Juoksureitti oli varsin simppeli, ensin tietä suoraan 5 kilometrin verran ja sitten samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikan lisäksi tiukkoja käännöksiä ei oikein ollut, eli reitti oli aika sopiva hyville juoksuajoille. Kääntöpaikan jälkeen koitin keskittyä, että saisin vauhdin pidettyä yllä ja siten mahdollisesti juostua uuden ennätysajan. Yksittäisiä juoksijoita pystyin yhä ohittamaan. Kuudes kilometri meni aikaan 4.17 ja seitsemäs vähän nopeammin aikaan 4.10. Vauhti oli aika hyvää, etenkin kun ottaa huomioon kelin ja nastalenkkareilla juoksun. Kahdeksannen kilometrin aikana matka alkoi jo vähän painaa ja laskeskelin päässä, että kuinka monta kertaa pitäisi vielä juosta 400 metrin rataa ennen maaliin pääsemistä. 

Maali

Kahdeksas kilometri meni aikaan 4.15 ja yhdeksäs 4.16. Yhdeksännen kilometrin jälkeen pari aiemmin ohittamaani miestä juoksi ohitse ja koitin pysyä vauhdissa mukana, mutta jaloista ei vaan irronnut enemmän. Hengitys oli myös muuttunut raskaammaksi, mutta yhä koitin keskittyä kunnolliseen hengittämiseen ja hakea myös käsistä vauhtia juoksuun. Viimeiselle kilometrille osui myös vähän loivaa nousu, joka ei tehnyt loppukiriä yhtään helpommaksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että uusi ennätysaika olisi juoksussa tulossa!

Kisareitti ja kisan sää

Maalisuoralla näin, että kello ruksutti vielä 41 minuutin puolella. Ihan alle 42 minuutin en juoksua saanut loppurutistuksesta huolimatta, vaan maalissa aika pysähtyi aikaan 42.09! Sain parannettua aiempaa ennätystä siis 75 sekunnilla ja vielä tässä vaiheessa vuotta kesken pk-kauden! Nähtävästi kunnollinen lepo ennen kisaa oli tehnyt teränsä ja pääsin kisaamaan palautuneessa tilassa. Vaikka viikolla olinkin vähän potenut huonoa omatuntoa ylimääräisistä lepopäivistä, niin oli se ollut täysin oikea ratkaisu. Viimeistään tämän kisan tulos todisti sen. En oikein harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä voisin kuitenkin ottaa tavoitteeksi sen, että koitan kuunnella kehoani paremmin tänä vuonna ja uskaltaa tarvittaessa levätä suunniteltua enemmän.

Juoksunumero omalla nimellä

Sijoituksen suhteen ei ollut pahemmin hurraamista, naisten yleisessä sarjassa aika riitti sijalle 9 ja kaikissa naisissa sijalle 11. Kertoo siitä, että oli kovatasoinen kisa. Keskivauhdiksi tuli 4.14 min/km ja keskisyke oli varsin matala, 175. Keskisyke oli muutaman pykälän alempi kuin uudenvuodenjuoksussa ja maksimikin jäi vain 185:een. Kisan aikana en vilkaissut sykettä kertaakaan, koitin enemmän tunnustella omaa oloa ja hengityksen kulkua. Loppuverraksi pääsin vielä polkemaan Hakunilasta kotiin ja tuntui, että pyöräily teki hyvää hapolle menneille jaloille.

Kisan jälkeen naama punaisena